Tosiaan, sivuston nimi muuttui toiseksi ja vanha jääköön taakse. Muutakin remonttia on odotettavissa sivustolla. En halua pitää vanhaa nimeä sen vuoksi, koska se ei enää ole ajankohtainen. Miksi? Meille saapui pienen pieni pentu perjantaina. Saanen siis esitellä, pikku-hide.
Vetoava Hide elikkä ihan vain hide (muusikon mukaan) on kauan odotettu pieni yllätys. Yllätys sen vuoksi, että en suunnitellut ottavani pentua näin pian. Haaveilin puhtaasta paperikoirasta, tai oikeastaan olen haaveillut siitä jo melkein vuoden kunnes joku kyseli pentuja Siperianhusky -ryhmässä. Siellä oli muutamia ihmisiä jotka kertoivat pentueistaan, mutta yksi pisti parhaiten silmään. Kennel Vetoavan Kati kertoi pentueesta joka oli vain vähän aikaa sitten syntynyt. Olin katsonut joskus kenneliä sillä silmällä että voisin joskus sieltä pennun itselleni ottaakkin. No, otin yhteyttä, kyselin pennuista, suvusta ja mistä kaikesta nyt voikaan kysyä. Viikot vieri, menin katsomaan pentuja, toiset vieri ja nyt tämä pikku poika on meillä. Halusin aluksi narttua, mutta koska kasvattaja antoi tulevien omistajien päättää varausjärjestyksessä niin minulle jäi vain kaksi vaihtoehtoa. Kasvattaja itse suositteli tätä pentua meille, koska se oli potentiaalisin niistä kahdesta pennusta. Enkä voisi olla nyt yhtään onnellisempi.
Ollaan luovutuksen jälkeen oltu todella paljon yhteydessä kasvattajaan. He olisivat loppupeleissä itse halunneet pitää tämän pojan, mutta kun päätös oli jo tehty niin sitä ei voinut vaihtaa. He ovat kertoneet että hide kuulostaa ihan hänen isältään, on lojaali, rauhallinen ja rohkea. Heille jäänyt pentu ei sitä ole ja sekös heitä harmittaa. Ymmärrän sen kyllä, paremmin kuin luulisi.
hide on kotiutunut hyvin. Yllättävän hyvin. Tottakai aluksi oli pientä alkujännitystä, olihan kaikki niin uutta ja jännää. Perjantai illasta aina tähän hetkeen asti ei ole tullut kuin yhdet ja ainoat pissat sisälle ja nekin papereille ja väkisin väännettynä! En voisi olla iloisempi, pentu on tänään kahdeksan viikkoa ja vaikuttaa sisäsiistiltä! hide osaa jopa pyytää ulos! Kuinka viisas pentu mulla onkaan!
Sakke otti pennun erittäin hyvin vastaan. Yllättävän hyvin. Sakke on muutenkin aina ollut hyvä pentujen kanssa, se käsittelee niitä niin varovaisesti ja ystävällisesti. Paremmin tulee pentujen kanssa toimeen kuin aikuisten koirien. Ovathan ne paljon viattomampia.
Sitten taas Laika... Sitä mustasukkaisuuden määrää! Ensimmäinen kerta kun Laika on NOIN mustasukkainen. Pennun kun se ensimmäisen kerran näki, se vain murisi sille. Se ei tykännyt siitä yhtään. Kotona se vaan makasi sohvalla masentuneena, ei tullut ovelle edes moikkaamaan kun tuli sisälle. Eikä pentu saanut tulla edes lähelle. Eilen oli jo eri ääni kellossa ja Laika yritti leikkiä, vähän turhan rajusti ettei pentu oikein arvostanut. Tänään ne paini ulkona ja pedillä aivan kuten mitään ärinää ja purinaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Ja mitä tulee kissoihin. Kaksi nuorimmaista eivät arvosta, eivät tippaakaan.
Onko teille tullut juuri pentu vai oletteko hankkimassa? Kertokaa kaikki!