Taas sitä mennään

Tosiaan, olimme jälleen kerran eläinlääkärillä. Siitä on alkanut tulemaan meille kuin toinen koti, jos tätä tahtia aiomme siellä käydä.

Edellisessä postauksessa kerroin hiden jalkakeissistä. Jalka on nyt jo paljon parempi ja aikaisintaan ensi viikolla sen saisi mennä kuvauttamaan ja katsomaan miten se on parantunut. Asia ei kuitenkaan koske sitä.

Pennulle annettiin kahdeksan päivän kipu/antibioottikuurin jonka se söi hyvin. Kuitenkin pari päivää sen jälkeen hiden suupieliin alkoi ilmestyä punaista jälkeä. Sillä oli sitä muutama viikko takaperin, joka hävisi sinkkilisällä joten ajattelin nostaa hieman annosta, olihan se jo kasvanutkin reippaasti niin en ihmettelisi sinkinpuutosta.


Punaisista jäljistä syntyi pikkuhiljaa ihmeellisiä näppylöitä. Rokotusten ja tikkien poiston yhteydessä eläinlääkäri totesi näppylöiden olevan finnejä ja määräsi sinkkivoidetta kuivattamaan niitä. Olin silloin jo silleensä että "jes, ei mitään vakavampaa" koska olin tosi huolissani noista, koska mulla ei ollut oikein mitään käsitystä mikä saattaisi olla. Lääkäri neuvoi myös pysyttelemään yhdessä ja samassa ruoassa, sillä olin saatavuuden vuoksi vaihdellut sitä sinne sun tänne. En sitten tiedä mikä merkitys sillä oli todellisuudessa, mutta lääkäri sanoi että finnit johtuivat siitä.


Pian sinkkivoidekuurin aloittamisen jälkeen finnit menivät puhki ja tilalle ilmestyi joka päivä leviävä ihottuma. Voide lievitti punoitusta, mutta mihinkään muuhun se ei auttanut. Ihottuma oli märkivä, mutta ei kipeä eikä kutiseva. Tämä ihmeellinen ihottuma oli levinnyt jo toisellekkin puolelle suuta.

Kyselin facebookista ja kavereilta syitä mikä tämä voisi olla. Penturokko, syvä pyoderma, sinkin imeytymishäiriö ja muoviallergia olivat yleisemmät. Kauhukuvat iskivät päin näköä. Olisiko hide koskaan jalostuskelpoinen? Aloitin kuitenkin sillä asialla mikä voisi auttaa. Otin kaikki muovilelut pois, vaihdoin ruokaa "vähemmän allergisoivaan", vaihdoin teräksisen kupin keraamiseen ja toivoin että joku niistä auttaisi. En halunnut mennä eläinlääkäriin ja saada diagnoosiksi jonkun sairauden, joka estäisi kaikki tulevaisuuden suunnitelmat.


Tänään kuitenkin tein sen päätöksen että pakko sinne eläinlääkärille on mentävä. Ihottumakohdat olivat muuttuneet rupisiksi ja suurentuneet entisestään. Lähdin siis päivystävälle eläinlääkärille, koska halusin saada vastauksen tähän ongelmaan heti. En olisi jaksanut enää odottaa huomiseen.

Eläinlääkäri tutki hiden korvat ja suupielet perusteellisesti. Hän otti teippinäytteen ihottumasta ja vartin päästä saimmekin jo diagnoosin: ihottumassa on runsaasti hiivaa ja yksittäisiä kokkibakteereja. Kivi vierähti sydämmeltä. Ei olisi kyllä tullut ajatukseenkaan että kyseessä olisi hiiva. Ilmeisesti lääke oli aiheuttanut sen, se on yleistä ihmisilläkin. Pentu sai siihen kosteuspyyhkeiden kaltaisia desinfioivia liinoja sekä kortisonisuihkeen. Niitä pitää käyttää parin viikon ajan ja jos ne eivät tehoa tai ihottuma menee vaan pahemmaksi, on seuraava osoite ihotautilääkäri. Toivottavasti tämä menee tällä ohitse. Olen kuitenkin suhteellisen positiivisilla mielin liikkeellä.

Miten teillä on hiiva ilmennyt?

2 kommenttia:

  1. Voi, toivottavasti menee ohi. Siskon koiralla tassut ja korvat olivat täynnä hiivaa. Kaikki keinot yritettiin eliminaatioruuasta kortisooniin, koiraa pestiin apteekin saippuoilla ja desinfioitiin kuonosta hännän päähän. Lopulta koira jo kärsi niin paljon että pakko oli tehdä se vaikein päätös. Mutta tässä oli takana vanhempien kaikki mahdolliset allergiat ja sairaudet.
    Meillä ei onneksi hiivaa ole ollut mutta tapellaan muiden pienien ruoka-aine herkkyyksien kanssa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kauhee :( Nää yliherkkyydet sun muut on kyllä välillä niin hirveitä, varsinkin jos mikään hoitokeino ei auta. Mä kyllä toivon että tämä menee tällä ohitse, en millään haluaisi ihotautilääkärille mennä...

      Meillä ei varsinaisia yliherkkyyksiä ole vielä ollut, mitä nyt Laika ei pentuna sietänyt oikein mitään nappulaa ja Sakke sietää vasta nyt raakaa. Valitettavia tällaiset tapaukset kun ei voi suvunkaan puolesta sanoa juuta eikä jaata.

      Poista