Raakaruokinta rakettitiedettä?

Edellisen viikon tiistaina (eli 27.2) päätin mullistaa koirieni elämää; ryhtyä raakaruokkijaksi. Monet kerrat minun on ollut tarkoituksena aloittaa raakaruokinta, valitettavasti huonoin tuloksin. Maanantaina tavalliseen tapaan kaadoin määrän X nappulaa koirien kuppeihin, kunnes koin valaistuksen ja ajattelin että ei hemmetti, ei mun koirat tällaista kuuluisi syödä. Joten päätin ryhtyä heti toimeen.

Aloitus oli helppoa. Laskin vain mitä omat koirat tarvitsevat päivän aikana kaloreita, rasvaa, proteiinia, vitamiineja, mineraaleja... Se oli piece of cake koko hommassa. Lähdin ostamaan sinkkiä kaupasta. Omegaa oli jo ennestään kotona valmiina, joten D-vitamiinista ei tarvinnut huolehtia. Muita en vielä tässä vaiheessa tarvinnut. Järkevintähän on aloittaa pienestä lihamäärästä ja lisätä sitä päivä kerrallaan, niin kuin minäkin tein.


Ekat päivät meni suunnitelmien mukaan. Lisäsin lihaa ja sitä mukaan vähensin nappulaa. Viikon jälkeen kuitenkin huomasin, että koirat ovat lihonneet aivan järkyttävästi! Toki työttömyyteni vuoksi koirat eivät vietä enää niin paljon aikaa tarhassa kuin minun ollessa töissä, mutta sitä enemmän aloin liikkumaan niiden kanssa.

Tottakai huolestuin lihoamisesta ja aloin miettimään eri vaihtoehtoja. Päällimmäisenä oli kuitenkin juuri se ajatus mikä sitten päätyikin syylliseksi: koirat saavat liikaa ruokaa.

Aloin tietenkin hermostua. Liikaa? Aina puhutaan siitä että jos antaa esimerkiksi 500g nappulaa niin annat 1000g lihaa. Eli se lihan määrä on tuplasti enemmän kuin mitä nappulaa antaisi. Annoin siis 500g nappulan sijaan 250g nappulaa ja 500g lihaa. Eikö se niin mennyt? Nähtävästi ei ainakaan meidän kohdalla.

Paniikin jälkeen mietin mitä voisin tehdä. Nappulalle paluu kävi mielessä monesti, sillä tuntui siltä etten osaa vaikka olen koulutkin asiasta käynyt. Jos en ollut laskenut jotain oikein... Mitä jos olisi pitänyt laskea myös mitä lihasta saa ravinteita? Kyllä! Se varmasti oli syy kaikkeen!

Seuraavan viikon en tehnyt mitään muuta kuin laskenut;
Jos annan Laikalle, joka on 20kg painava, 80g nappulaa, A-vitamiini, jodi, natrium ja kalsium tulee täyteen. Lihasta tulee täyteen rauta. Lihasta ja nappulasta tulee sinkki täyteen. Laadein tarkat ruokintasuunnitelmat koirille. Ei grammaakaan yli tai ali. Koirat tosiaan saivat 80g nappulaa, 175g lihaa, 75g kalaa jne. Siitä tuli ihan hirveän tarkkaa. Enkä ollut ostanut muita lisiä vieläkään kuin sinkin ja Omegan, josta saisi D-vitamiinia. Koska ne olivat 50/50 periaatteella tärkeitä. Tämähän oli vielä sitä?

Hakkasin päätäni pöytään viime viikonloppuna kun koirat eivät olleet vieläkään laihtuneet, eivätkä onneksi lihoneetkaan. Mitä tein väärin? Tuntui siltä että yritin jo kaikkea, aivan kaikkea. Liikuin enemmän, annoin kaiken juuri niinkuin pitääkin.

Maanantai illalla olin tekemässä koirille pöperöitä kunnes mietein mitä lisiä lihalla saa täyteen ja mitä ei. Mitä jos olenkin ruokkinut oikein, mutta vain väärällä tavalla. Ja kyllä, sekin on mahdollista. Laskin, luin Katiskaa ja kyselin muilta ihmisiltä kuinka paljon niiden koirat syövät. Huomasin sen, että ne mitkä lisät eivät lihalla tule täyteen, tulevat suoraan purkista. Laskin myös kuinka paljon rasvaa ja proteiinia koirat saavat tämän hetkisen ruokamäärän kanssa. Tällöin tajusin, että olin aloittanut aivan väärällä tavalla tämän homman, aivan väärällä tavalla. Aloitus oli oikeanlainen, mutta siitä eteenpäin täysi kaaos. Keskityin niin paljon siihen että koirat saavat tarpeeksi ravinteita syömästään ruoasta (meinasin lähteä ostamaan jo jotain basilikaa täyttämään K-vitamiinin tarvetta) kuin siihen miten ihmiset oikeasti syöttävät: heittävät määrän X ruokaa kippoon lisineen ja toivoen parasta ettei lihoa. Jos niin käy niin ruoan määrää vähennetään tai vaihdetaan vähärasvaisempaan.

Olen vieläkin hieman hukassa näissä ruokinta-asioissa käytännöllisesti. Tietotaitoa minulla on vaikka muille jakaa, mutta kokemusta ei senkään vertaa. Uskoisin, että moni raakaruokkija on joskus tehnyt tämän virheen. Virheistä oppii, onneksi.

Nyt siis tiedän ruokkia koirat niin, että saavat lihaa siihen pisteeseen asti että ovat hyväkuntoisia ja lisät siihen päälle. Raakaruokinta ei ole mitään rakettitiedettä, vaikka siltä aluksi tuntui. Halusin jakaa tämän oman toilailuni siksi, että muut eivät tätä samaa virhettä tekisi. Raakaruokinta on hyvinkin yksinkertaista.

Haluaisin kuulla myös teidän kokemuksia ruokintaan liittyvistä asioista.
Onko mennyt niin kuin elokuvissa vai mennyt täysin suohon?
Opitko asiat itse vai pitikö jonkun kertoa se sinulle?

8 kommenttia:

  1. Samaan tapan aloitin itse :D Nyttemmin olen päätyny heivaamaan lähes kaikki lisäravinteet jorpakkoon ja olen laskenut kaiken saatavaksi ruoasta, koska, no, kai se elukka on maailmaan rakennettu niin, että se voi saada ruoasta kaiken tarvitsemansa. Katiskan neuvot ovat hyviä, mutta usein esim. vitamiineissa yläkantissa. Yläkantti ei ole sama kuin optimi. Myös minun koirani turposivat alkuun ihan tajuttomasti, mutta lopulta olen löytänyt ihan kivan välimaaston, jossa kahlata. Eipä se loppuviimeksi ollutkaan kovin vaikeaa, varsinkin, kun aina silloin tällöin voi nappulapäivällä hyvällä omallatunnolla täytellä mahdollisia oman alkukankeuden jättämiä vajeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokintatapoja tosiaan on erilaisia. Itse en kyllä tiedä onko parempi heittää kaikki yläkanttiin vai ei. Itse haluaisin antaa ruokaa niin, että kaikki tarvittava tulisi tosiaan siitä ruoasta eikä tarvitsisi hirveää määrää mitään tabletteja antaa. Koska se ei ole luonnollista. Itselläni on ja tulee myöskin olemaan niitä ns. nappulapäiviä, on niin helppo viskata sitä nappulaa kuppiin. Mutta toisinaan se on hyvin tylsää, vihaan antaa nappulaa koska siitä en saa mitään iloa että koira syö ruskeaa mössöä. Koira sillä tavalla ei osaa ajatella, kunhan se saa ruokaa elääkseen. :)

      Poista
  2. Minä olen A-vitamiinin suhteen aika löyhä, mutta esim. Dtä en anna mielelläni yli alakantin (siis ihan tajuttomasti yli), koska se on kertyväistä sorttia ja myös haittavaikutuksiltaan melko radikaali. En löytänyt itse tutkiessani tukea Katiskan 0.7 mcg / EPkg suositukselle, vaan suurin osa lähteistä kielestä riippumatta suostteli 0.3 - 0.4 mcg, niin siihen sitten päädyin itse. Muissa menen suurinpiirtein hänen kaavionsa numeroiden mukaan. Kirjoittelinkin vähän aikaa sitten blogiin siitä, miten koirat syövät, ja ainakin omien laskujen mukaan tarpeiden pitäisi täyttyä ihan kivasti. Onneksi tosiaan voi välillä pitää oman mielensä rauhoittamiseksi sen napupäivän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulin tuossa pari viikkoa sitten juuri saman, katiskan sanoma D-vitamiinin tarve on aivan liian paljon. Itse en oikein osaa ottaa tähän osaa enkä kantaa, vaikka oma koulutus sanoo tarpeeksi 0,2ug/EPkg. Annan itse siis jotain 0,2 ja 0,7 välillä, riippuen kuinka paljon lisiä lorahtaa kuppiin. D-vitamiinia kun nuo saavat päivittäin kalanmaksaöljyn kautta. Minun pitää etsiä sinun blogisi jotta voin lukea sieltä ruokintaan liittyvän postauksen. :)

      Poista
    2. https://nokkaelaimet.weebly.com/ tuossahan tuo :)

      Minä käytän kanssa kalanmaksaöljyä pari kertaa viikossa. Se on mielestäni varsin turvallinen lisä kaikessa luonnollisuudessaan. Lohta meillä syödään varsin paljon, ja D-vitamiinin tarve yleensä (laskujen mukaan ainakin) täyttyy sillä, mutta kalanmaksaöljyllä on hyvä välillä vähän boostata. Lisäksi koirat tykkäävät kovasti silakoista (minä ja vanhempi afgaani emme niiden hajusta niin välitä, mutta no :D ).

      Poista
    3. Kiitoksia blogista oikein paljon!

      Mä en raaskisi syöttää koirille lohta, koska se on mun suurinta herkkua. Ehkä silloin jos sitä saa halvalla mutta muuten ei. Kalaa muutenkin saa todella huonosti 3€/kg hintaan joka on mulla max hinta lihassa. Ehkä joskus ostan jotain herkkua kun alennuksella saa, mutta hyvin harvoin kuitenkin.

      Poista
  3. Minä syötän MUSHin jauhettua lohta, se on ihan hyvää tavaraa ja siinä on koko kala mukana, joten lihan D-vitamiinit voi laskea suurinpiirtein Finelin kokonaisen lohen mukaan. Kilohintakin on "ihan jees", toki itse saan siitä kasvattaja-alennusta jonkin verran.

    VastaaPoista