Olimme tänään Sakken ja Laikan kanssa Tampereella Mansesterin koirafestareilla. Harkitsin sinne lähtöä monta viikkoa ja vasta pari päivää sitten päätin lähteä sinne. Se oli periaatteessa ex tempore reissu, mutta toisaalta taas ei.
Koirafestareilla oli Joka Koiran Sprinttikilpailut, johon olin ilmoittanut itseni ennakkoon. Paikan päällä ilmoittautuminen alkoi Jätti -luokalla, johon Sakke kuului, kello 9.50. Itse olin paikalla jo joskus yhdeksältä, jotta Sakke tottuisi paikkaan. Vaikka Laika tulikin mukaan, rokotteiden varoaikojensa vuoksi se joutui olemaan kokoajan autossa (miinus pissat ja kakkat). Onneksi sää suosi siinä mielessä, vaikka vesisade olikin muuten inhottavaa.
Koska kello on jo noin paljon, enkä yhtään tiedä tuleeko muita kuvia näistä festareista, niin laitan tuon ainoan Sakkesta otetun kuvan. Kunnia kuvasta kuuluu Anu Holmalle! Ihana kuva, harmittaa kun itselläni ei kunnollista kameraa vielä ole.
Koiria oli kyllä niin paljon, että sekosin jo laskuissa. Sakken vuoro kuitenkin tuli ja meni. Laitoin Sakken juoksemaan ilman viehettä, sillä en tiennyt miten se siihen reagoisi. Näin jälkiviisaana olen sitä mieltä, että olisi pitänyt vain sitä viehettä käyttää. Sakke sai luokkansa huonoimman ajan, 8,42, kuten yllä olevassa kunniakirjassa lukeekin, joka rypistyi Laikan riehumisen ansiosta. Ajan huonouden ymmärtääkin, koska paikkaa oli outo ja maa pelkkää hiekkaa. Sakke ei ole tottunut pelkällä hiekalla juoksemaan, vaan maassa on aina ollut kiviä ja sammalta ainakin. Itse kellotettuna sama matka, joka oli siis 80 metriä, meni 7,82 sekunnissa. Suoritus meni silti hyvin ja Sakke juoksi koko matkan maaliin asti.
Sprinttikisat loppuivat melko pian meidän suorituksen jälkeen. Jotenkin lohduttavaa oli se, että Sakke ei sentään ollut koko kilpailuiden hitain. Ja vielä lohduttavampaa se, että Sakke juoksi koko matkan. Osalta se ei oikein sujunut, valitettavasti.
Kuitenkin, seuraavaksi vuorossa oli kello 14.00 alkavat mätsärit. Olin jo ilmoittautunut niihin aikaisemmin, mutta harkitsin koko päivän siihen osallistumista. Onneksi päätökseni oli lähteä sinne!
Lähdimme kotiin voittajina. SIN1 BIS10 ja kaikki BIS kehän osallistujat saivat palkinnon. Olin niin yllättänyt ja niin ylpeä Sakkesta! En olisi uskonut viime tuloksen perusteella (PUN6, kehässä 9) pääseväni Sakken kanssa näihin tuloksiin. Ensin hieman harmitti tuo sprinttikisan tulokset ja se, että saatoin tuhlata 15 euroa turhaan mutta en todellakaan! Sain koirien juomapullon ja namipallon, joita olin jo kauemmin miettinyt ostettavaksi. Nyt niitäkään ei enää tarvitse ostaa. Palkintoihin kuului vielä joku koiralehti (en ole kerennyt vielä katsomaan) ja puruluu, jonka Sakke jo söikin ilman lupaa. Tietenkin.
Olisin kuvitellut Sakken joutuvan heti pois, enkä yhtään ihmetellyt sitä kun tuomari vahingossa pyysi minut pois kehästä. Sakke tosin keskittyi minuun todella hyvin, paremmin kuin normaalisti. Toisinaan edessä ja takana olevat koirat kiinnosti paljon, mutta sen nokan edessä oleva nami kiinnosti enemmän. Onneksi!
Tuomari arvosteli Sakken kutakuinkin näin:
"Kauniit ja sujuvat liikkeet, hyvä turkki eikä koira ole yhtään liikaa syötetty. Lihaskunto on hyvä, varsinkin takaa."
Koirafestareilla oli Joka Koiran Sprinttikilpailut, johon olin ilmoittanut itseni ennakkoon. Paikan päällä ilmoittautuminen alkoi Jätti -luokalla, johon Sakke kuului, kello 9.50. Itse olin paikalla jo joskus yhdeksältä, jotta Sakke tottuisi paikkaan. Vaikka Laika tulikin mukaan, rokotteiden varoaikojensa vuoksi se joutui olemaan kokoajan autossa (miinus pissat ja kakkat). Onneksi sää suosi siinä mielessä, vaikka vesisade olikin muuten inhottavaa.
Koska kello on jo noin paljon, enkä yhtään tiedä tuleeko muita kuvia näistä festareista, niin laitan tuon ainoan Sakkesta otetun kuvan. Kunnia kuvasta kuuluu Anu Holmalle! Ihana kuva, harmittaa kun itselläni ei kunnollista kameraa vielä ole.
Koiria oli kyllä niin paljon, että sekosin jo laskuissa. Sakken vuoro kuitenkin tuli ja meni. Laitoin Sakken juoksemaan ilman viehettä, sillä en tiennyt miten se siihen reagoisi. Näin jälkiviisaana olen sitä mieltä, että olisi pitänyt vain sitä viehettä käyttää. Sakke sai luokkansa huonoimman ajan, 8,42, kuten yllä olevassa kunniakirjassa lukeekin, joka rypistyi Laikan riehumisen ansiosta. Ajan huonouden ymmärtääkin, koska paikkaa oli outo ja maa pelkkää hiekkaa. Sakke ei ole tottunut pelkällä hiekalla juoksemaan, vaan maassa on aina ollut kiviä ja sammalta ainakin. Itse kellotettuna sama matka, joka oli siis 80 metriä, meni 7,82 sekunnissa. Suoritus meni silti hyvin ja Sakke juoksi koko matkan maaliin asti.
Sprinttikisat loppuivat melko pian meidän suorituksen jälkeen. Jotenkin lohduttavaa oli se, että Sakke ei sentään ollut koko kilpailuiden hitain. Ja vielä lohduttavampaa se, että Sakke juoksi koko matkan. Osalta se ei oikein sujunut, valitettavasti.
Kuitenkin, seuraavaksi vuorossa oli kello 14.00 alkavat mätsärit. Olin jo ilmoittautunut niihin aikaisemmin, mutta harkitsin koko päivän siihen osallistumista. Onneksi päätökseni oli lähteä sinne!
Lähdimme kotiin voittajina. SIN1 BIS10 ja kaikki BIS kehän osallistujat saivat palkinnon. Olin niin yllättänyt ja niin ylpeä Sakkesta! En olisi uskonut viime tuloksen perusteella (PUN6, kehässä 9) pääseväni Sakken kanssa näihin tuloksiin. Ensin hieman harmitti tuo sprinttikisan tulokset ja se, että saatoin tuhlata 15 euroa turhaan mutta en todellakaan! Sain koirien juomapullon ja namipallon, joita olin jo kauemmin miettinyt ostettavaksi. Nyt niitäkään ei enää tarvitse ostaa. Palkintoihin kuului vielä joku koiralehti (en ole kerennyt vielä katsomaan) ja puruluu, jonka Sakke jo söikin ilman lupaa. Tietenkin.
Olisin kuvitellut Sakken joutuvan heti pois, enkä yhtään ihmetellyt sitä kun tuomari vahingossa pyysi minut pois kehästä. Sakke tosin keskittyi minuun todella hyvin, paremmin kuin normaalisti. Toisinaan edessä ja takana olevat koirat kiinnosti paljon, mutta sen nokan edessä oleva nami kiinnosti enemmän. Onneksi!
Tuomari arvosteli Sakken kutakuinkin näin:
"Kauniit ja sujuvat liikkeet, hyvä turkki eikä koira ole yhtään liikaa syötetty. Lihaskunto on hyvä, varsinkin takaa."
Yllä on kaikki ne pokaalit ja ruusut, mitä ollaan mätsäreistä saatu. Eka oltiin neljänsiä, sitten kolmansia. Nyt oltiin ensimmäisiä. Koristavat mukavasti kaappia.
Mutta oli säästä huolimatta mainio päivä, Sakkekin alkaa pikkuhiljaa oppimaan, miten koirien ja ihmisten keskuudessa käyttäydytään. Yksi ongelma kuitenkin oli: Laika. Se oli päättänyt yrittää karata auton ikkunasta ja melkein hirttäytyä hihnaansa, jossa oli kiinni. Onneksi kaksi naista ottivat koiran ja saivat hihnaa löystytettyä. Kiitoksia heille, todella paljon! Syy tähän pakoon oli silkka eroahdistus, en saanut sille hoitajaa täksi päiväksi joten piti tehdä näin. Oppi ainakin olemaan yksin.
Oletteko te sijoittuneet kuinka hyvin mätsäreissä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti