Sakke 1 vuotta!

Mulle tulee aina tippa linssiin kun katson Sakken "vauva" kuvia. Milloin tuosta pienestä rääpäleestä, joka pelkäsi kaikkea ja yritti hakea aina meistä turvaa, tuli kaunis ja meitä vaikka koko hengellään suojeleva aikuinen koira (ainakin melkein)?

Muistan sen päivän kuin eilisen, kun haimme pienen surusimmumme meille. Yllätyimme kumppanini kanssa Sakken pienuutta ja pörröisyyttä. Tiesimme sen olevan ainoa pitkäkarvainen koko pentueesta, mutta sen turkki oli enemmänkin kiharaa kuin pitkää.  Yllä olevat kuvat ovat yksi ensimmäisistä jonka Sakkesta otimme. Ensimmäistä kuvaa en löytänyt.

Huomasimme heti, että Sakke oli arka ja pelkäsi kaikkea uutta. Se haki ihmisten jalkoihin suojaan ja sen kasvoista huomasi heti, että sitä pelotti. Olihan se joutunut luopumaan tutusta elinympäristöstä, pois sisariensa ja emänsä luota. Tuona päivänä kävimme tosin vanhempieni ja ystävämme luona, aloitimme melko varhain tämän pelokkaan pienen pennun sosiaalistamisen. Asumme niin kaukana muista, että sosiaalistaminen alkoi siksi niin varhain.

Alku oli Sakkelle hieman vaikeaa, mutta se kiintyi meihin nopeasti. Se ei lähtenyt meidän viereltä mihinkään, ei edes mennäkseen tekemään tarpeensa pusikkoon. Meidän piti olla aina sen lähellä, vain maksimissaan viiden metrin päässä. Se seurasi meitä kaikkialle, eikä mennyt koskaan liian kauas.

Sakke kasvoi ja kasvoi sekä sai enemmän rohkeutta. Se ei enää pelännyt kaikkea, nyt se rakasti ihmisiä yli kaiken ja koirat kiinnostivat. Tässä vaiheessa teimme virheen sosiaalistamisen suhteen. Tungimme Sakkea jokaisen ihmisen luokse, koska emme halunneet siitä pelkoaggressiivista.

Huomasimme myös Sakkella olevan vesipelkoa. Sille emme tehneet mitään sen ollessa pieni, ja sekin oli yksi virheistä. Nykyään se pelkää vettä kuollakseen. Ollaan tosin saatu sitä pelkoa paljon pois, ettei se mene ihan paniikkiin mennessään veteen.

Alamäkeä meille ei ole koskaan tullut. Ainut negatiivinen asia mikä Sakkella vielä tänä päivänäki on: koirien haukkuminen. Sitäkin ollaan saatu tosi paljon kuriin, eikä se enää ennakoivan kiellon jälkeen haukahda. Paitsi ehkä joku pieni vuhkinta koiran mennessä pois. Sen on pakko päästä sanomaan jotain. Harmi kun moni koiranomistaja ei osaa lukea koiraa, eikä ymmärrä että Sakke haukkuu vaan innostustaan. Se haluisi mennä kaikkien kanssa vain tutustumaan.

Toinen vähän ikävämpi asia, mutta ei negatiivinen on Sakken vahtiminen. Se vahtii meitä aivan kokoajan ja jos jostain kuuluu tai näkyy jotain epäilyttävää, esimerkiksi linnun laulua niin Sakke kyllä ilmoittaa siitä. Jotenkin kiva omistaa vahtikoira, välillä tosi rasittavaa.

Joskus kun Sakke oli 7 kuukauden ikäinen, lähdimme vetämään mätsäreitä. Eka kerta meni ihan suohon: Sakke pelkäsi kaikkia ja kaikkea, sekä haukku ensimmäisen tunnin ajan taukoamatta. Se sai sinisen nauhan ja pääsi sijalle 7/9. Se oli ymmärrettävää, eka kerta niin tottakai pelotti. Sen jälkeen 9-10 kuukauden iässä Sakke pääsi jo sijoille, punaisten neljäs ja sinisten kolmas. Sen jälkeen oltiin punaisten viides. Sitten tulikin Laika kuvioihin ja ekat juoksut, niin ei olla päästy mätsäreihin hetkeen aikaan.

Kuluvana vuonna ollaan itketty, naurettu, raivottu, manattu Sakke ainakin miljoona kertaa ja sanottu tekevämme siitä rukkaset. Silti en vaihtaisi päivääkään Sakken kanssa. Se on niin ystävällinen, nöyrä, uskollinen, tottelevainen. Niin täydellinen koira mitä toivoa voi. Voisin kertoa ummet ja lammet Sakken hyvistä puolista, mutta tässä tuli ainakin osa Sakken "lapsuudesta" kerrottua, kaikkea en todellakaan muista. Teen niistä sitten oman postauksensa ehkä joskus tulevaisuudessa.

Viimeiseen kuvaan päättyi Sakken ja meidän yhteinen taival, ennen Laikan saapumista kotiin ja ennen tämän blogin luomista. Puolen vuoden päästä meillä on toinen tarina kerrottavana.

Hyvää syntymäpäivää rakas Sakke -neiti!

Seitsemiseen tieni käy ~

Ja jälleen kerran postaus Seitsemisestä. Olen päättänyt tehdä jokaisesta kansallispuisto reissusta oman postauksensa, vaikka olisin käynyt siellä sen 10 kertaa. Joka kerta saa vain niin hyviä ja hienoja kuvia, ja joinakin kertoina tulee käytyä paikoissa missä ei ole ennen ollut. Esimerkiksi tälläkin kertaa.

Koska ystävälläni on tällä hetkellä loma, heräämme myös normaalia myöhempään. Näinä parina päivänä olemme heränneet yhden ja kolmen välillä. Onneksi koirat ovat tottuneet myös näihin myöhäisempiin heräämisiin. Laikakaan ei ole pitkään tehnyt mitään sisälle öisin ja jaksaa pidätellä koko yön (ja päivän). Ja juuri siksi lähdimme tällä kertaa normaalia myöhempään puistoon.

Mutta tosiaan. Lähdettiin ex tempore reissulle Seitsemiseen. Suuntasimme suoraan kohti Pitkäjärveä, jossa emme ole koskaan ennen olleet. Paikkaan ei mennä edes Seitsemisen "pääsisäänkäynnin" kautta vaan siitä noin parin kilsan päässä olevalta tieltä. Ensin me emme edes uskoneet pääsevämme oikeeseen paikkaan, koska tie oli niin huonossa kunnossa. Ja kuinka ollakkaan, viiden pitkän kilometrin jälkeen olimmekin määränpäässämme.

Matkan pituudesta en ole aivan 100% varma, mutta jotain 6-7 kilometrin välillä. Laika jaksoi koko matkan hienosti, ja olisi halunnut kotonakin vielä juosta vapaana. Sakke taas väsyi puolessa välissä matkaa, olihan sillä valjaat yllään ja veti minkä jaksoi. Energiaa tuli loppumatkalla lisää ja jaksoi siis viimeisen kilometrin vetää autolle. Ehkä se tiesi pääsevänsä kotiin syömään. Onhan se sellainen syöppö.

Tosiaan, meidän olisi tarkoitus Tiistai iltapäivällä lähteä noin 1000km päähän Urho Kekkosen kansallispuistoon vaeltamaan. Sakke tulee meidän ja meidän kolmen ystävän kanssa mukaan. Laika jää toiselle ystävälle hoitoon ja kissat lähtevät mummille, isän äidille. Tavoitteena olisi vetäistä Luirojärven vaellus -reitti, jonka pituus on 70-80 kilometriä. Se on pitkä matka jokaiselle meille, meistä kolme on ensikertalaista, yksi on vaeltanut pitkiä matkoja ennen ja yksi on ollut partiossa. Mutta tämä on ensimmäinen yhtä pitkä meille kaikille. Itse ainakin odotan hyvin innoissani reissua, pakkasin osan tavaroista jo kaksi viikkoa sitten.

Onko teillä tarkoitus lähteä johonkin vaeltamaan vielä tänä kesänä?

Testissä Naturea

Tuossa toukokuun puolella osallistuin Panjoteam'in järjestämään arvontaan, jonka tarkoituksena oli laatia kysymyksiä ja yhdestä kysymyksestä sai yhden arvan. Kysymyksiä sai ehdottaa niin paljon kuin sielu sieti, itse 10 koiriin ja 10 hevosiin liittyviä. Yhden lisäarvan sain siitä, kun ehdotin millä tavalla kysymyksiin pitäisi vastata. Arpoja oli yhteensä 119 ja mulla oli 24,99% (on tarkkaa) kaikista arvoista. Ja kuinka ollakkaan, voitin arvonnassa ykkössijan!

Pääpalkinto sisälsi alla olevat tuotteet. Ruokaa tarvitaan aina, samaten leluja, ne tuhoutuvat meillä alta aikayksikön, eikä shampookaan ole pahitteeksi! Kiitoksia Sannille, Nemolle ja Murren Murkinalle, joka tätä arvontaa sponsoroi!

Koska meillä ei vielä varsinaisesti aikuista koiraa ole, vaan hyvin aktiivinen tällä hetkellä massaa kasvava nuori koira, ei kahden kilon koiranruokapussi kauaa kestänyt. Aloitin sitä syöttämään silloin kun Sakken oma ruoka loppui, eli sitä seuraavana päivänä kun paketti saapui.

Sisältö on mielestäni parempi kuin hyvä: tuore luuton kana, kuivattu kana, ruskea riisi, kananrasva. Tuote myös lupaa, että lihan rustot ja luut on poistettu erityislaitteistolla sekä sen että vitamiinit ja aminohapot säilyvät lihassa niiden ollessa jääkaapissa. Eli niitä ei pakasteta.

Mielestäni ruoka haisee normaalia paremmalle. Mulla on myös tapana aina maistaa ruokaa, mitä koiralleni annan (paitsi raakaruoka) eikä makukaan ollut mikään kovin paha, ehkä jopa parempi kuin normaalisti. Sisällösluettelossa mikään ainesosa ei ollut sellainen, mitä ihmiset eivät söisi (eli ei lukenut "eläinperäisiä tuotteita" tms). Ruoka vaikutti alussa jo hyvin laadukkaalta. Sen näkee jo hinnassakin, 5,83€/kg jos ostaa 12kg säkin.

Meidän Sakke on hieman huono testattava, sillä sille kelpaa ruoka kuin ruoka. Oli kupissa mitä tahansa, se menee muutamassa sekunnissa alas. Yksi positiivinen asia ruoassa huomasin olevan, ettei Sakken vatsa reagoinut siihen mitenkään. Sakke on siis suht herkkä ruoan vaihdoksille, mutta tämä ruoka ei aiheuttanut mitään ongelmia!

Loppuarvostelu

+ Laadukas sisältö

+ Haisee ja maistuu hyvälle

+ Koira söi hyvällä ruokahalulla
+ Koiran vatsa ei reagoinut negatiivisesti äkilliseen ruoan vaihtoon

- Hinta

Olisin toivonut pieniä koiria ajatellen nappulan olevan pienempi, koska ruokahan oli tarkoitettu kaikille aikuisille koirille rodusta riippumatta. Muuten suosittelen ruokaa kaikille aikuisen koiran omistaville joilla on varaa satsata parempilaatuiseen ruokaan.

Torilla tavataan!

Käväisimme eilen Laikan kanssa ensimmäistä kertaa keskustassa. Ennemmin en ole uskaltanut käydä, koska oon tosi varovainen koiran tautien suhteen. Koskaan ei tiedä mikä koira on rokotettu ja mikä ei, ja mahtaako se kantaa jotain. Enkä halua todellakaan oman koiran sairastuvan.

Luonnollisesti Laikaa hieman jännitti uusi ympäristö, mutta aika nopeasti se oli tilanteessa mukana. Enimmäkseen meni autoja ohitse, mutta niihin se ei sanonut mitään. Kotipuolessa se on tottunut niihin jo aika hyvin, samaten silloin kun ajamme muutenkin ympäri maakuntia.

Laika on aina osannut kävellä vierellä nätisti, jos on ollut yksin. Tälläkin kertaa Laika oli yksin kävelemässä ja vierellä kävely sujui hyvin. Paremmin kuin olisin uskonut.

Kuten arvelinkin, ihmisten ja koirien ohittaminen on hieman haastavaa kun kaikkia pitäisi päästä moikkaamaan. Ei siinä mitään, Laika on vielä pieni että pystyy helposti hallitsemaan sen kulkua. Eikä se vielä ymmärrä ettei se ole oikein.

Pitää ottaa seuraavalla kerralla mukaan superhyviä nameja, nuo perusnamit ei sille kelvannut ohitusten aikana. Se näki vain ne ihmiset ja koirat, ei sen nokan edessä ollutta namitaivasta.

Kyllä Laika siitä sitten rohkaistui loppuun mennessä, katseli vain maailman menoa ja yritti syödä kaiken minkä maasta löysi. 

Millä tavalla teidän koiranne suhtautui ensimmäiseen kertaan muiden ihmisten ilmoilla?

Mietintöjä rotuunotosta

Infoa tietämättömille:

Rotuunotto tarkoittaa sitä, että tiettyihin rotuihin voidaan ottaa rekisteröimätön saman rodun koira PEVISA'n määräysten sekä muiden kriteerien perusteella.

Kuulemani perusteella on tehty myös kahden eri rodun välisiä rotuunottoja, aivan tarkoituksella. En ole aivan 100% varma, onko Suomessa tehty yhtäkään.

Asia on kuitenkin se, että olen ajatellut kysyväni suoraan Kennelliitolta, että pystytäänkö tekemään rotuunotto Laikalle.

Laika on ainakin tähän mennessä vaikuttanut (ja näyttänyt) lajityypilliseltä siperianhuskylta. Siinä ei ole kuin sen 6,25% alaskanmalamuuttia, emä on täysin huskyn näköinen ja pennut olivat myös huskyn näköisiä (lukuunottamatta Akua, jolla on malamuuttimainen pää). Laika kuitenkin on osittain tästä suvusta karannut jälkeläinen, jota on sitten jatkettu teettämällä siperianhuskylla ja mixillä pentuja. Laika itse oli vahinkopentu.

Prosessista tulisi kuitenkin hyvin pitkä, vaikea ja mahdollisesti myös kallis. Varsinkin jos Laikaa ei hyväksyttäisi.

Rotuunottoja ei kyllä ole otettu siperianhuskylle ainakaan hetkeen. Sillä on jo niin laaja geenipooli ettei ole ollut tarvetta tehdä rotuunottoja. Veikkaisin. Mutta aina pystyy asiasta kysymään, itse aion sen tehdä ennemmin tai myöhemmin. Viimeistään silloin kun Laika on kuuden kuukauden ikäinen ja kasvanut korkeutensa täysiin mittoihin.

Itse aluksi mietein tätä vaihtoehtoa Sakkenkin kanssa, mutta tajusin sen olevan niin sekarotuisen näköinen ettei siitä ainakaan tulisi mitään, vaikka kaunis koira onkin. Parin sukupolven päästä saattaisi olla asia toinen, mutta en kyllä ryhdy siihen. Ellei mieli sitten muutu. Todennäköisesti ei.

Rotuunotto siperianhusky-alaskanmalamuuttimixille olisi sinänsä suht järkevä, koska molemmat ovat saman tyyppisiä rotuja ja geenivaihtelu tulisi sitten sieltä malamuutista, joka on syntynyt aivan toisella puolella maapalloa kuin siperianhusky. Huskyjen suosio on muutenkin räjähtämäisillään, joten niitä tulee teettyä yhä enemmän ja enemmän. Ja sitä mukaan tulee tehtyä lähisukulaisten kanssa pentuja, ja se ei ikinä ole hyvä. Sillä tavalla siperianhusky tulee sairaaksi roduksi, ja tähän mennessä se on ollut yksi terveimmistä roduista.

Täytyy tosiaan miettiä tätä vielä pitkään ja hartaasti. Olisihan se mahdollisuus aina olemassa, ja todella hieno sellainen. Mutta sitä tulee aina mietittyä, täyttääkö koira ne kriteerit. Ja jos ei, koko prosessi on ollut täysin turha.

Entäs, mikä on teidän mielipiteenne rotuunotosta? Puolesta vai vastaan? Ja syy, miksi.