No huhhuh, mitä olen mennyt tekemään. SEITSEMÄN kuukautta hiljaisuutta ja palaan takaisin tänne. Miksi ihmeessä? Löysin taas motivaation päivitellä meidän elämäämme.
Elokuussa minun piti kirjoittaa meidän Lapin reissumme loppuun, mutta se jostain kumman syystä jäi. Tosiaankin se vain jäi. Lokakuussa sainkin töitä ja sitä suuremmalla syyllä tämä blogi jäi puolitiehen. Valitettavasti. Tällä aikavälillä on tapahtunut niin paljon kaikkea, etten edes tiedä mistä aloittaisin.
Olen tässä parin kuukauden aikana ollut hyvin aktiivinen siperianhuskypiireissä. Parit valjakkokisat olen nähnyt ja eri kasvattajiin ja huskyn omistajiin tutustunut. Hieno harrastus en voi muuta sanoa. Ehkä hienoin asia kuitenkin on se, että olen päässyt itsekin ajamisen makuun Laikan kanssa. Ja Laikakin on kasvanut todella kauniiksi nartuksi!
Tässä blogitekstissä kuvat ovat viimevuotisia, mutta kyllä niistäkin näkee kuinka paljon Laika on kasvanut. Siis aivan huimasti! Tällä hetkellähän Laikalla on massaa kertynyt paljon ja on siis paljon erilaisemman näköinen kuin näissä kuvissa.
Aloitin myös ruokkimaan raakaa tämän vuoden puolella. Katsoin Pet Fooled -nimisen koiranruoka-dokumentin ja sen ansiosta lähdin raakaruokapuolelle. Ennen kuin ketään lukijoista sanoo yhtään mitään, ymmärrän sen että täällä Suomessa ja EU'ssa lemmikkien ruokiin liittyvät asiat ovat tiukemmat kuin Yhdysvalloissa. Ja olen siitä hyvin hyvin iloinen. En kuitenkaan halua enää maksaa nahasta ja jänteistä koiranruokana. Lisäksi koirat pitävät raa'asta ruoasta enemmän. Mikä ei tosiaan ollut mikään yllätys.
Mutta palataan tuohon valjakointi asiaan. Joskus joulukuun puolella ostin Laikalle Nonstop freemotion vetovaljaat huomatakseni niiden olevan liian isot. Kiitos husky-ystävieni, he kertoivat niiden olevan liian isot vaikka en sitä edes ensin uskonut. Tammikuussa kuitenkin ostin Laikalle uuden valjaat Jämin talvikisoista, mittatilauksella aikoinaan tehdyt. Ne olivat Laikalle taas liian isot, mutta neulomalla kaula-aukon pienemmäksi sain niistä sopivat. Kasvuvaraa selälle oli jonkin verran.
En ole mikään kovin aktiivinen valjakoitsia näin yhdellä koiralla mutta huomasin juuri pari päivää sitten että tämä sopivat valjaat olivat menneet liian pieniksi selästä. Miten koira voi venyä melkein viisi senttiä kuukaudessa parissa! Eihän Laika ole kasvanut enää pitkään aikaan! Päätimpä sitten koittaa noita Nonstoppeja ja ne olivatkin yhtäkkiä sopivat. Kumma juttu tuo koiran kasvaminen.
Muuta Laikan kuulumisia: Sillä alkoi juuri juoksut. 11,5kk ikäisenä. Ei paha, ei paha... Ei niin hyviin uutisiin kuuluu se, että sen hammas jouduttiin marraskuussa poistamaan. Valitettavasti. Ei siitä sen enempää tällä kertaa.
Sakkellekkin kuuluu oikein hyvää. Kuvasta huolimatta sillä on todella paksu talviturkki. Tässä kuvassa siltä oli tippunut pohjavilla kerralla pois. Marraskuuta elettiin ja Sakkesta tuli kuin mikäkin kalju rotta.
Töiden vuoksi rakennettiin pikakelauksella ulkotarha, jossa nämä kaksi kauhukakaraa saavat olla työpäivän ajan. En meinaa uskalla jättää niitä kissojen kanssa keskenään sisälle. Niitäkin on jo nykyään neljä, huhhuh. Lisäksi en halua siivota klo 23 kun kotiin pääsen niin kauhean montaa kasaa kusta ja paskaa, näin suoraan sanottuna. Riittää jo se että koiran ollessa pentu sitä saa harrastaa mielin määrin.
En muista kerroinko täällä aikoinaan siitä, että Sakken vatsa ei ole koskaan oikein kestänyt raakaa lihaa. Tällä hetkellä kun raakaa olen ruvennut syöttämään, on käsitys siitä aivan eri. Sakke kestää raakaa lihaa! En tiedä mikä ihme siihen tuli, mutta ripulin ripulia ei ole ollut vaikka söisikin raakaa kuinka paljon tahansa. Toisinaan me kyllä syödään tällä hetkellä muunneltua 50/50 ruokintatapaa mutta kuitenkin. Raakaan siirrytään pikkuhiljaa, kuten pitääkin. Osasyynä 50/50 syömiseen on kuitenkin se, että en ole saanut aikaiseksi ostaa mitään muita lisiä kuin sinkki. Kalanmaksaöljy saadaan ilmaiseksi.
En muista sitäkään että olenko kertonut Sakken pelkäävän kaikkea perässä tulevaa, äänekästä sellaista. En saanut aikoinaan Sakkea vetämään yhtään, vaan se junnasi paikoilleen eikä liikkunut. Tai sitten se juoksi paniikissa pakoon. Laitoin ihan kokeilun vuoksi Sakken Laikan viereen juoksemaan. En olisi uskonut silmiäni, Sakke veti! Se oikeasti veti. Ei pelännyt yhtään, se vain juoksi eteenpäin ilman katsomista taaksepäin. Sillä hetkellä olin ihan tajuttoman ylpeä siitä koirasta. Ja olen vieläkin.
En oikein osaa tällä hetkellä kertoa enempää, niin paljon on tapahtunut tässä muutamien kuukausien aikana etten itsekään pysy enää perässä.
Mutta kiitos! Kiitos teille lukijoille jotka jaksoitte odottaa minun palaamista kuvioihin. Tuntuu pahalta olla näin kauan hiljaisuudessa. Halusin kirjoittaa, mutta motivaatio puuttui täysin. Nyt olen saanut taas uutta energiaa ja motivoitunut taas kirjoittamaan tätä blogia. Vajaan kuukauden päästä tulee myös pienen pieni yllätys...
Aloitin myös ruokkimaan raakaa tämän vuoden puolella. Katsoin Pet Fooled -nimisen koiranruoka-dokumentin ja sen ansiosta lähdin raakaruokapuolelle. Ennen kuin ketään lukijoista sanoo yhtään mitään, ymmärrän sen että täällä Suomessa ja EU'ssa lemmikkien ruokiin liittyvät asiat ovat tiukemmat kuin Yhdysvalloissa. Ja olen siitä hyvin hyvin iloinen. En kuitenkaan halua enää maksaa nahasta ja jänteistä koiranruokana. Lisäksi koirat pitävät raa'asta ruoasta enemmän. Mikä ei tosiaan ollut mikään yllätys.
Mutta palataan tuohon valjakointi asiaan. Joskus joulukuun puolella ostin Laikalle Nonstop freemotion vetovaljaat huomatakseni niiden olevan liian isot. Kiitos husky-ystävieni, he kertoivat niiden olevan liian isot vaikka en sitä edes ensin uskonut. Tammikuussa kuitenkin ostin Laikalle uuden valjaat Jämin talvikisoista, mittatilauksella aikoinaan tehdyt. Ne olivat Laikalle taas liian isot, mutta neulomalla kaula-aukon pienemmäksi sain niistä sopivat. Kasvuvaraa selälle oli jonkin verran.
En ole mikään kovin aktiivinen valjakoitsia näin yhdellä koiralla mutta huomasin juuri pari päivää sitten että tämä sopivat valjaat olivat menneet liian pieniksi selästä. Miten koira voi venyä melkein viisi senttiä kuukaudessa parissa! Eihän Laika ole kasvanut enää pitkään aikaan! Päätimpä sitten koittaa noita Nonstoppeja ja ne olivatkin yhtäkkiä sopivat. Kumma juttu tuo koiran kasvaminen.
Muuta Laikan kuulumisia: Sillä alkoi juuri juoksut. 11,5kk ikäisenä. Ei paha, ei paha... Ei niin hyviin uutisiin kuuluu se, että sen hammas jouduttiin marraskuussa poistamaan. Valitettavasti. Ei siitä sen enempää tällä kertaa.
Töiden vuoksi rakennettiin pikakelauksella ulkotarha, jossa nämä kaksi kauhukakaraa saavat olla työpäivän ajan. En meinaa uskalla jättää niitä kissojen kanssa keskenään sisälle. Niitäkin on jo nykyään neljä, huhhuh. Lisäksi en halua siivota klo 23 kun kotiin pääsen niin kauhean montaa kasaa kusta ja paskaa, näin suoraan sanottuna. Riittää jo se että koiran ollessa pentu sitä saa harrastaa mielin määrin.
En muista kerroinko täällä aikoinaan siitä, että Sakken vatsa ei ole koskaan oikein kestänyt raakaa lihaa. Tällä hetkellä kun raakaa olen ruvennut syöttämään, on käsitys siitä aivan eri. Sakke kestää raakaa lihaa! En tiedä mikä ihme siihen tuli, mutta ripulin ripulia ei ole ollut vaikka söisikin raakaa kuinka paljon tahansa. Toisinaan me kyllä syödään tällä hetkellä muunneltua 50/50 ruokintatapaa mutta kuitenkin. Raakaan siirrytään pikkuhiljaa, kuten pitääkin. Osasyynä 50/50 syömiseen on kuitenkin se, että en ole saanut aikaiseksi ostaa mitään muita lisiä kuin sinkki. Kalanmaksaöljy saadaan ilmaiseksi.
En muista sitäkään että olenko kertonut Sakken pelkäävän kaikkea perässä tulevaa, äänekästä sellaista. En saanut aikoinaan Sakkea vetämään yhtään, vaan se junnasi paikoilleen eikä liikkunut. Tai sitten se juoksi paniikissa pakoon. Laitoin ihan kokeilun vuoksi Sakken Laikan viereen juoksemaan. En olisi uskonut silmiäni, Sakke veti! Se oikeasti veti. Ei pelännyt yhtään, se vain juoksi eteenpäin ilman katsomista taaksepäin. Sillä hetkellä olin ihan tajuttoman ylpeä siitä koirasta. Ja olen vieläkin.
En oikein osaa tällä hetkellä kertoa enempää, niin paljon on tapahtunut tässä muutamien kuukausien aikana etten itsekään pysy enää perässä.
Mutta kiitos! Kiitos teille lukijoille jotka jaksoitte odottaa minun palaamista kuvioihin. Tuntuu pahalta olla näin kauan hiljaisuudessa. Halusin kirjoittaa, mutta motivaatio puuttui täysin. Nyt olen saanut taas uutta energiaa ja motivoitunut taas kirjoittamaan tätä blogia. Vajaan kuukauden päästä tulee myös pienen pieni yllätys...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti