Vihdoin ja viimein löysin itselleni motivaatiota käydä lävitse joka ikinen Lapissa otettu kuva (joita on siis satoja) ja luoda nämä postaukset. Teen siis pari erillistä postausta, sillä kuvia ja tekstiä tulee niin paljon ja muuten tämä poistaus on yhtä pitkä kuin viisi normaalia. Nämä tulevat siis osissa ja tämä on ensimmäinen päivä, eli se matkustuspäivä.
Edellisenä päivänä olimme ostaneet loput tarvittavat tavarat ja pakanneet rinkkamme kuntoon. Oma rinkkani painoi aluksi 19,7kg ilman makuupussia, mutta tavaroita siirrettiin niin että omani painoi enää jotain 15kg. Kuvassa rinkka on vielä tuon lähes 20kg painava.
Lähdimme kello 16.20 tien päälle 18. päivä heinäkuuta. Lähdimme siis Porista, jossa yövyimme ystävämme luona. Laika meni toiselle ystävällemme hoitoon tämän reissun ajaksi. Se olisi ollut niin rankka sille, koska tarkoitus oli vaeltaa ainakin 50km koko reissun aikana.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Juustoportilla, Jalasjärvellä. Melkein kahden tunnin ajomatkan verran Sakke joutui olemaan kolmen ihmisen jaloissa. Muuten Sakke olisikin mennyt takakonttiin, mutta se oli aivan tupaten täynnä tavaraa. Energiaa Sakkelta löytyi vaikka muille jakaa ja meidänkin matkailuinto oli korkealla. Matkaa oli taitettu 132km ja matkaa olisi vielä 782km. Jatkoimme pienen tupakkatauon ja koiran pissattamiskeissin jälkeen matkaamme.
Seuraava pysähdyspaikkamme oli jo Seinäjoella. Sieltä haimme Hesburgerista syötävää. Itse olen useampaan otteeseen siellä käynyt, mutta en koskaan muista missä se sijaitsee. Noh, sitten ystäväni yritti navigoida meidät sinne, mutta päädyimme johonkin Seinäjoen keskustaan missä ei sit edes ollut. Hetken siinä tapeltuamme navigaattorin kanssa ja lähdimme takaisin päin. Loppujen lopuksi pääsimmekin tälle paikalle, vieressä oleva ainoana otettuna kuvana. Saatte tekin nähdä miltä minä näytän. Otan osaa.
 |
| Selfietime. "Jee" |
Matka tosiaan jatkui tästä ruoan hakemisen jälkeen, kohti Lapuaa. Kuskiksi vaihtui ystävämme, kun itse olin ajanut Porista tänne. Lapualla pysähdyimme siksi, että siellä asuu minun ystäväni, jota lupasin käydä katsomassa matkan varrella. Tupakan mittainen tauko siinä pidettiin ja jatkettiin taas matkaamme kohti tuntematonta.
Ylivieskalla me pysähdyimme ja tankkasimme. Tässä oli myös vessatauko, kahvinhakua sekä tupakkatauko. Toisinaan tupakoimme myös autossa, mutta hieman vähemmissä määrin. Tankkaamisessa oli ongelmaa, sillä se ei meinannut millään ottaa seteleitä itseensä. Väänsin ja käänsin niitä, mutta ei. Ei millään. Noh, aikani siinä niitä tungettuani ne menivätkin ja sain vihdoin tankattua. Ja täten matka jatkui. Tähän mennessä matkaa olimme menneet 370km ja jäljellä oli 544km. Melkein puolet matkasta taitettuna!
Ylivieskalta ajoimme sitten kahteen eri paikkaan Oulussa. Ensin pysähdyimme vessassa käymään ja sitten etseimme Oulusta koirapuiston. Kello oli jo paljon, 00.31 kun pääsimme puistolle. Luonnollisesti tuohon aikaan olimme ainoat jotka olivat puistoilemassa. Yritimme etsiä kolmea eri puistoa, joista tämän viimeisen löysimme. Sen vieressä oli yllä oleva palanut talo, joka näytti aika pelottavalta tuohon kellonaikaan. Oululaiset varmasti tietävät paikan, itse en enää sitä muista. Koira ruokittuna ja energiapurkauksen saaneena jatkoimme matkaamme. Oulussa myös minusta tuli uusi kuski.
Kilometrejä tuli ja tuli. Vasemmalla puolella näkyi RUOTSI ja odotimme aina pohjoisempaan mennessä, että koska näkisimme poroja. Porovaara -merkkiä ei vain näkynyt missään. Pysähdyimme Ylitorniossa jaloittelemassa ja seuraavaksi Pellossa tankkaamassa. Ystäväni nosti sieltä rahaa ja huomasi saavansa 10 euron seteleitä. Niitä emme täältä etelästä saa, en tiedä onko niitä edes yhtäkään automaatissa. Tämä oli todellakin pieni hämmennys meille matkalaisille. Tupakkatauon jälkeen jatkoimme jälleen kerran matkaa. Matkaa oli taitettu 748km ja sitä oli jäljellä 175km. Voiton puolella jo!
Maasto kävi kokoajan metsäisemmäksi ja vuoristoisemmaksi. Melkein heti Oulun jälkeen huomasimme jo ensimmäiset kynttiläkuuset. Paljon aikaisemmin oltiin jo varoiteltu poronhoitoalueista, mutta porovaaraa ei silti missään ollut. Kunnes yhtäkkiä sellainen tulikin. Toinen kuskeistamme huusi heti "POROVAARA" ja hidastin luonnollisesti hieman vauhtia. En halunnut ajaa porojen päälle. Eipä siinä kauhean kauaa kestänyt kun ensimmäiset porot tuli vastaan.
Ensin en meinannut edes huomata poroja, minulla on hieman huono näkö enkä näe kovin kauas. Osittain myös väsymys teki kepposia. Metsässä oli tokallinen poroja ja tiellä meni yksittäisiä poroja. Näimme myös vasoja. Ne olivat niin suloisia, että harkitsin jo matkalla muuttavani Lappiin kasvattamaan poroja. Sakkekin näki porot ja alkoi niitä haukkumaan. Oli ilmeisesti niin uhkaavan näköisiä.
Itse tykkään jotenkin enemmän poroista kuin hirvistä. Ehkä sen takia kun porot kulkee teitä pitkin ja osaa väistää autoja, kun taas hirvet tuntuu yrittävän tappaa itsensä juoksemalla auton eteen. En ymmärrä. Tyhmiä eläimiä.
Mutta tosiaan. Loppumatka meni melko hitaasti, siltä ainakin tuntui. Pääsimme kuitenkin määränpäähänme kello 6.40. Olimme tien päällä siis 14 tuntia ja 20 minuuttia! En ole ulkomaillekkaan lentänyt noin kauan, vain puolet tuosta matkasta. Mutta oli se sen arvoista, pääsimme sentään perille asti!
Tähän loppuu tämä ensimmäinen osa, jossa kerron ensimmäisestä päivästä eli matkustuspäivästä. Kerron myös hieman enemmän, millaisia fiiliksiä perille päästyä oli. Toiseen osaan pääset painamalla tästä, sitten kun se valmistuu (eli ei siis vielä).
