Käväisimme eilen Laikan kanssa ensimmäistä kertaa keskustassa. Ennemmin en ole uskaltanut käydä, koska oon tosi varovainen koiran tautien suhteen. Koskaan ei tiedä mikä koira on rokotettu ja mikä ei, ja mahtaako se kantaa jotain. Enkä halua todellakaan oman koiran sairastuvan.
Luonnollisesti Laikaa hieman jännitti uusi ympäristö, mutta aika nopeasti se oli tilanteessa mukana. Enimmäkseen meni autoja ohitse, mutta niihin se ei sanonut mitään. Kotipuolessa se on tottunut niihin jo aika hyvin, samaten silloin kun ajamme muutenkin ympäri maakuntia.
Laika on aina osannut kävellä vierellä nätisti, jos on ollut yksin. Tälläkin kertaa Laika oli yksin kävelemässä ja vierellä kävely sujui hyvin. Paremmin kuin olisin uskonut.
Kuten arvelinkin, ihmisten ja koirien ohittaminen on hieman haastavaa kun kaikkia pitäisi päästä moikkaamaan. Ei siinä mitään, Laika on vielä pieni että pystyy helposti hallitsemaan sen kulkua. Eikä se vielä ymmärrä ettei se ole oikein.
Pitää ottaa seuraavalla kerralla mukaan superhyviä nameja, nuo perusnamit ei sille kelvannut ohitusten aikana. Se näki vain ne ihmiset ja koirat, ei sen nokan edessä ollutta namitaivasta.
Pitää ottaa seuraavalla kerralla mukaan superhyviä nameja, nuo perusnamit ei sille kelvannut ohitusten aikana. Se näki vain ne ihmiset ja koirat, ei sen nokan edessä ollutta namitaivasta.
Kyllä Laika siitä sitten rohkaistui loppuun mennessä, katseli vain maailman menoa ja yritti syödä kaiken minkä maasta löysi.
Millä tavalla teidän koiranne suhtautui ensimmäiseen kertaan muiden ihmisten ilmoilla?
Kodan kanssa tein sen virheen, että ei pienenä kauheasti kuljettu ihmisten ilmoilla vaan täällä syrjemmässä missä ei oikein kulje ketään. Ihmisiä se meni kyllä ihan iloisesti tervehtimään, mutta muita koiria kohtaan oli arka. Vanhemmiten nuo pyörähtikin sitten toisin päin ja nyt se on ihmisiä kohtaan epävarma, mutta koiria tervehtii iloisesti sitten kun on päästy haisteluetäisyydelle. Nyt sitten yritetään vaan alkaa enemmän pyöriä ihmisten ilmoilla ja saada paljon hyviä kokemuksia, että Koda tajuaisi ettei sillä ole mitään pelättävää.
VastaaPoistaMeillä Sakke oli kans tosi arka nuorempana. Se pelkäs aivan kaikkea. Nykyään se rakastaa kaikkia ja alkaa innokkaasti haukkumaan jos näkee ulkona jonkun koiran. Ja kaikkien luokse pitäisi mennä. Ärsyttävää se on, mut parempaan päin ollaan koulutuksessa sen kanssa menossa! :)
PoistaAika hassusti meni teillä toi, mut harjoitusta vain!