Kammottavaa vettä

Kävimme eilen muutaman kilometrin reissulla Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa, joka sijaitsee Karviassa ja Kauhajoella. Alunperin meidän piti mennä Lauhavuoren kansallispuistoon, mutta päädyttiin tähän lyhyempään vaihtoehtoon tällä kertaa.

Ollaan oltu Sakken kanssa nyt aika paljon eri kansallispuistoissa tai muissa nähtävyyksissä kävelemässä. Sakke on kuukausi sitten punnituksen jälkeen laihtunut 0,2 kiloa eli se painaa nyt 24,4kg. Paino on pysynyt samana suurinpiirtein pari kuukautta eli se tuskin tulee enää nousemaan, ellei tuo kasvata massaa sen verran paljon. Sakken pentuesisaret kylläkin on yli 30kg painoisia, joten siihen nähden Sakke on pieni. Vanhempiinkin verraten Sakke on jäänyt mininaaliseksi. Mutta ei sille voi mitään, joskus vain käy niin. Eikä se koiraa muuta.

Tällä kertaa vetämiset jäi vähemmälle ja käveltiin vain rauhallisesti. Sakke ei oikein tykkää suolla kävelystä. Se pelkää ja inhoaa vettä yli kaiken. Koiran peseminen on suht vaivatonta, mutta sen olemuksesta kyllä huomaa ettei se tykkää siitä yhtään, maksimissaan sietää. En sitten tiedä mistä tämä vesikammoisuus johtuu, mutta sitä ollaan yritetty kitkeä pois vain yksinkertaisesti laittamalla koira niihin inhottaviin tilanteisiin. Kyllä se varmasti jossakin vaiheessa tajuaa, ettei se vesi tapa.

Huvittavaa kylläkin, kuvassa Sakke näyttää lähes nauttivan tilanteesta ja paistattelevan ilta-auringossa.
Behind the scenes, oikeasti se olisi vain halunnut lähteä tuolta minilaiturilta pois. Ensin varovasti kävellen ja sitten hirveetä vauhtia maalle. Harmi vain että kyseinen kohta oli vähän kuin saari, joten vettä oli joka puolella.

Ennen kotiin lähtöä kävimme vielä matkan varrella olleilla hiekkamontuilla. Se oli kuin toinen taivas Sakkelle, koska se rakastaa kaivamista (ja siinä ohella hiekan syömistä). Siinä ei kuitenkaan kovinkaan kauan viitsitty olla, koska piti ajaa vielä kotiinkin. Sakkekin oli väsynyt ja nukkui koko automatkan.