Seitsemisessä on hyvä käydä koska se on niin lähellä, joten miksi ei hyödyntää tilaisuutta kävellä paikassa, jossa saa paljon vaihtelua kun oma metsä ei enää kelpaa? Samalla se luo minulle tilaisuuden valokuvata.
Tai oikeastaan, käyn siellä lähes päivittäin mutta pidempiä reissuja tulee tehtyä vähän vähemmän. Ja tämä on tällä kertaa myös sellainen pidempi reissu.
Meidän olisi tarkoitus lähteä ystävämme kanssa Seitsemiseen kahden päivän reissulle kesällä kun säät sallivat. Olisimme jossain päin Seitsemistä yötä, joko laavulla jossa tänään tuli käytyä tai sitten teltassa telttailualueella, joita Seitsemisessä on muutamia. Ottaisimme omat koirat mukaan ja ystävämme ottaisi omansa. Lähtisimme reissuun perjantai aamulla ja palaisimme lauantai illalla, ja matkaa tulisi vähän päälle 30 kilometriä eli päivässä pitäisi kulkea 15 kilometriä. Se on melko pieni matka päivässä, mutta meille ensikertalaisille vaeltajille kuitenkin aivan tarpeeksi.
Minun on aina ollut tarkoitus joskus mennä muutaman päivän vaellusreissulle. Tässä lähistöllä ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin Pirkan taival (reitistä riippuen 20-90km), mutta tuo 90 kilometrin mittainen reitti on hiihtäjille suunnattu. En ole ihan 100% varma onko se käytössä kesäisin, mutta luulisi sen olevan.
Olin kävellyt Sakken kanssa 3,8 kilometriä kartan mukaan kun pääsimme laavulle. Matkalla oli paljon majavan syömiä puita, joita sitten jäin tutkiskelemaan ja kuvailemaan. Patoa emme nähneet, enkä sitä ihmettele. Vesistöä tällä alueella on niin paljon että ne saattaisivat olla missä tahansa. Matkan varrella oli myös pieni lähde, josta molemmat sitten joimme.
Laavu ja sen ympäristö oli siisti, mutta kaikista eniten harmitti se että laavun suuaukko on järven suuntaan ja kaikki tuuli pauhasi päin. Tämä laavu on ainoa koko Seitsemisessä, joten jos näyttää siltä että valitsemamme viikonloppu on kovinkin tuulinen, nukumme teltassa. Se ei sinäänsä haittaa, mutta vähemmän kannettavaa olisi jos nukkuisimme laavulla.
Lepäsimme aikamme, paistoin pari makkaraa ja Sakke sai omansa. En meinannut ensin saada tulta edes tehtyä tuulen takia, mutta pitkien minuuttien jälkeen nuotio syttyi. Nuotion sammuttua lähdimme samaa polkua takaisin, sillä kiertoreitti olisi muuten ollut liian pitkä aikataululle.
Kun pääsimme takaisin autolle, päätin mennä vielä pienen kahden kilometrin mittaisen reitin, joka kulkee soiden lävitse. Reitillä oli kaksi näköalapaikkaa, jossa päätin päästää koiran hetkeksi aikaa pois remmistä, jotta saisin kivoja kuvia aikaiseksi.
Rakastamme molemmat luonnossa kävelyä. Sakke sai tällä kertaa vetää hieman enemmän kuin edellisillä kerroilla, koska matkan varrella oli tasaista tietä/polkua. Vetohommat jäivät kuitenkin lyhyeen omien polvivaivojen vuoksi. Ne rajoittavat aika paljon päivittäisiä liikkumisia, mutta kuntoutuksella yritän saada niitä toimimaan paremmin ja toivotulla tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti