Tätä hetkeä olemme odottaneet jo kuukauden! Saimme pienen Laika -pennun vihdoin kotiin.
Lähdimme eilen päivällä kello 13.00 kotoa 160 kilometrin päähän. Koukkasimme kuitenkin aika radikaalisti, sillä haimme yhteisen ystävämme reissuun mukaan. Lisäkilometrejä se toi yhteensä 70. Veimme samalla matkalla Susun uuteen kotiin, kun tuleva uusi omistaja, joka mukavasti sattui olemaan entinen luokkalaiset, oli samassa suunnassa. Pääsimme paikalle Raisioon noin 17.30.
Olimme siinä sitten hetken aikaa, juttelimme niitä näit ja kyselin asioita joita en kuukausi sitten muistanut kysyä. Laika päästettiin tarhasta juoksentelemaan emänsä ja isänsä kanssa vielä kerran ennen lähtöä, samalla kävimme kasvattajan kanssa allekirjoittamassa paperit. Sen jälkeen homma oli siinä ja lähdimme surullisten jäähyväisten jälkeen Laikan kanssa uuteen kotiin.
Kävimme matkan varrella vanhempieni luona, koska he halusivat nähdä meidän uuden pennun. Pikkuveljeni oli ihastunut koiraan jo ennen kuin oli sitä koskaan edes nähnyt ja tämä tapaaminen vahvisti myös sitä ihastusta. Veljeni odottaa innolla seuraavaa talvea, sillä haluaa Laikan vetävän häntä reessä. Toivon mukaan tämä toive toteutuu ainakin vuoden päästä lopputalvesta.
Pääsimme kotikaupunkiin joskus klo 22.00. Kävimme ennen kotiin menoa tulevassa asunnossamme, johon olemme kesän aikana muuttamassa. Laika sai tutustua siellä Sakkeen sekä asuinympäristöön. Aluksi Sakkeen tutustuminen meni vähän niin ja näin Sakken ylienergisyyden vuoksi, mutta väsyttämisen jälkeen sekin sujui hienosti molempien osalta!
Huomasimme matkan aikana sekä kotiin tullessa, kuinka jääräpäinen pentu Laika oikein on. Se piti autossa aikamoista huutokonserttia kun ei päässyt syliin, vaan joutui olemaan sen jaloissa ajomatkan aikana. Eikä se hevillä luovuttanutkaan! Kotona se ei ole nyt muuta kuin välillä itkenyt ikävää "lapsuudenkotia" kohtaan, mutta ollut sitäkin jääräpäisempi. Ja uteliaisuuttakin riittää vaikka muille jakaa, olihan se jo parin minuutin sisälläolon jälkeen kiivennyt kissan raapimapuuhun. Se ei sentään ole mikään korkea, mutta kuitenkin.
Uskoisin lapsilla olleen osuutta asiaan, mutta huomasimme myös Laikan olevan hyvin hellyydenkipeä ja tykkäävän sylissäolosta. Jos lattialla istuu, se tulee heti ensimmäiseksi nukkumaan syliin. Se ei haittaa lainkaan, vaan on hyvin suloinen tapa.
Ensimmäisen yönsä Laika nukkui ihan hyvin, vaikka välillä heräili itkemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti